Kevään ensiseikkailut Kopparnäsissä

Sudenpennut ja seikkailijat päiväretkillä Kopparnäsissä

Kevään retket potkaistiin käyntiin sudenpentujen ja seikkailijoiden osalta käyntiin maaliskuun 8. ja 22. päivinä keväisillä päiväretkillä Degerbyn Kopparnäsissä. Alkuperäisissä suunnitelmissa oli ollut pulkkamäkeä, lumikenkäilyä ja vaikka mitä mutta lämmin kevätaurinko oli sulattanut lumet tiehensä. Tämähän ei meitä haitannut tippaakaan. Luonnossa on aina kivaa säästä riippumatta.

(kuva: Iiro Auvinen)

Lauantai 8. maaliskuuta: Sudenpentujen päiväretki Kopparnäsissä

(kuva: Iiro Auvinen)


Kun aamun viimeisetkin sadekuuropilvet olivat kaikonneet, oli sudenpentulauma Susien aika lähteä kevään ensimmäisen retken viettoon. 15 sudenpentua sekä muutama johtaja ja pari vanhempaa selvisivät kunnialla läpi mutaisen Kopparnäsintien Östervikiin, missä alkoivatkin heti partiomaiset leikit. Nuotiokin saatiin palamaan ja ylimääräisen vedenhakureissun jälkeen alkoi vihdoin nuorten sudenpentujen partiotaitojen kartuttaminen.


(kuva: Iiro Auvinen)

Toiminnantäyteisen iltapäivän aikana sudenpennut oppivat monia uusia tärkeitä partiotaitoja. Jokainen partiolainen käyttää joskus Trangiaa eli retkikeitintä. Nyt oli Susien ensimmäinen kerta sen parissa. Pienen harjoittelun jälkeen keitin saatiin purettua ja taas kasattua alta aikayksikön ja siinä sivussa valmistuikin annos lämmintä mehua. Välissä tarvittiin toki myös vähän evästä: hiillosta kohti edenneellä nuotiolla paistuivat maukkaat grillimakkarat. Sitten jaksettiin taas hyvillä mielin tutustua karttamerkkeihin ja luonnon eri muotoihin. Vielä jääpeitteisen meren rantakallioilta löytyi vaikka mitä: isoja kiviä, jyrkänteitä, polkuja sekä eri metsätyyppejä. Mutta mitäs tehdään, jos jää pettää ja joudutaan hyisen veden varaan? Sudet saivat kokeilla eri tapoja jäistä pelastautumiseksi. Jäänaskalit olivat monelle uusi tuttavuus, mutta niillä oli mukava vetää itseään jäätä pitkin. Myös kaverin pelastaminen köyden tai takin avulla osoittautui mukavaksi puuhaksi.

(kuva: Iiro Auvinen)

Rankan partiotaitosession jälkeen täytyy tietenkin palkita itsensä. Ei kun takaisin nuotiopaikalle ja taikinat esiin, oli nimittäin aika paistaa mahtavia tikkupullia! Mahtavia niistä tulikin, etenkin kun tikun jättämään kolon täytti mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Tikkupullan paistamisessa on aina omat haasteensa, mutta Sudet hoitivat homman kuin vanhat tekijät. Ohessa vielä loistava reseptimme, josta kiitos Minnalle:

(kuva: Minna Toivio)


(kuvat: Iiro Auvinen)



Lauantai 22. maaliskuuta: Seikkailijoiden päiväretki Kopparnäsissä

(kuva: Iiro Auvinen)

Pari viikkoa sudenpentujen jälkeen oli astetta vanhempien ja kokeneempien partiolaisten, seikkailijajoukkue Supermursujen, vuoro potkaista kevät kunnolla käyntiin päiväretken merkeissä. Vaikka perjantaina oli vielä runsaasti lunta, luonto oli puolellamme ja lauantaina lumi oli tiessään ja aurinko paistoi lämpimästi taivaan täydeltä. 8 seikkailijan sekä parin johtajan ja parin vanhemman voimin oli Inkoon samoilijoiden taas aika lähteä nauttimaan Kopparnäsin kauniista luonnosta.

(kuva: Iiro Auvinen)

Sudenpennut opettelivat retkellään uusia taitoja, mutta seikkailijat olivat vuoden parin verran viisaampia joten heidän taitonsa laitettiinkin koetukselle. Ennen lähtöä seikkailijat pohtivat, miten toimitaan eksymistapauksessa: miten voidaan selvittää missä ollaan ilman karttaa? Entä mitä tehdään, jos ei ole kompassia? Ilmansuunnan voi selvittää luonnossa monella tapaa. Helppo tapa tähän on rannekello, josta saa etelän osoittamalla tuntiviisarin aurinkoa kohden ja jakamalla sen ja kello 12 välisen kulman kahdella. Myös tarkkailemalla oksien sijaintia männyissä voi löytää ilmansuunnat ongelmitta.

(kuvat: Iiro Auvinen)

Likimain koko iltapäivän vienyt suunnistusrata osoittautui haastavaksi, muttei ylitsepääsemättömäksi Supermursuille. Reitti kulki voimalinjan mukaisesti, joten reitiltä ei ollut helppo eksyä mutta löytyivätkö reitin varrelle kätketyt kirjaimet? Entä muistuiko alkukevään kokouksista mieleen paalusolmu tai jalussolmu? Merimiessolmun kaikki ainakin osasivat. Reitin viimeinen pysähdys testasi partiolaisten taitoja tilanteessa, jossa tarpojaa oli purrut käärme jalkaan ja ambulanssi ei päässyt lähelle. Metsästä löytyi rankoja ja seikkailijat taikoivatkin niistä tukevat paarit potilaan kuljettamiseen.

(kuva: Iiro Auvinen)

Uuvuttavan suunnistusurakan päätteeksi kaikille maistui mehu, makkara ja tikkupulla. Hymyissä suin ja kokemusta rikkaampana Supermursut lähtivät kohti uusia seikkailuja.

(kuva: Iiro Auvinen)


Ai niin, ne kätketyt kirjaimet. Nehän olivat tietysti MAKKARA. Retkellä toki syötiin makkaraa, mutta ennen muuta nämä ennakoivat parin viikon päässä häämöttävää Makkara ’14 -retkeämme Porvooseen. Siellä seikkailijoiden ja tarpojien selviytymistaidot vasta laitetaankin koetukselle ja sudenpennutkin pääsevät kenties suunnistamaan luontoon…


Teksti: Iiro Auvinen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Partio alkaa taas elokuussa!

Leirivehkeiden pakkaus 101