Tunnelmia Liekki 2016 -vaellukselta

Tarpojavartiot Merimakkarat ja Tarpojatatit kävivät pe 14.- su 16.10. viikonloppuvaelluksella (eli teknisesti ottaen retkellä) Nuuksiossa. Ohessa vartioiden runoilema teksti vaelluksesta.

Varusteiden purkua Solvallan parkkipaikalla, vaelluksen lähtöpaikalla

Lähdettiin koulusta autolla, ja takapenkillä oli todella ahdasta. Kun saavuimme Solvallan parkkipaikalle, olimme kauhusta sekaisin. Emme olleet varmoja oliko meillä kaikki mukana. Vaelluksen ensimmäiset 30 metriä olivat pahemmat kuin mikään muu matka koko loppuvaelluksella. Matkalla ensimmäiselle yöpymispaikalle pojat tulivat hieman jäljessä, koska puuhasivat kaikkea muuta ja menivät välillä omia reittejään.

Rinkat selkään ja valmiina lähtöön!

Kun saavuimme ensimmäisen illan päätepysäkille Urjaan, pojat alkoivat hakata puita ja Ansa alkoi tehdä ruokaa, josta tuli tosi hyvää! Aloimme syömään ja pystyttämään laavuamme. Kun menimme nukkumaan, aloimme katsoa puhelimella videoita niin, ettei kukaan pystynyt oikein nukkumaan. Kun vihdoin pääsimme nukkumaan, niin huomasimme että laavumme oli huonosti pystytetty ja se vuosi vettä. Näin ollen, kun aamulla heräsimme, kaikki olivat litimärkiä...

Lämmittelyä nuotion äärellä Urjassa

Vuotavan ja 20 cm alaspäin romahtaneen laavun alta noustuamme lähdimme lauantaiaamuna Urjasta kohti Vääräjärven nuotiopaikkaa, jossa johtajat odottivat meitä. Suunnistimme tämän etapin keskenämme. Niinpä matkan aikana kaadoimme ison puun ja kiipeilimme kallioilla [toim. huom. näin siis täysin johtajien ohjeistusta ja yhdessä sovittuja toimintasääntöjä vastoin]. Näin ollen matkassa kesti lähes viisi tuntia, vaikka siihen piti mennä vain kaksi...

Jos metsään haluat mennä niin sä takuulla yllätyt...

Kun pääsimme perille Vääräjärven nuotiopaikalle, olimme läpimärkiä, joten laitoimme vaatteemme kuivamaan ja ruoan tulille. Pian söimmekin hernekeittoa ja kaikki vaatteemme paloivat [toim. huom. siis muutamat kuivamassa olleet kärsivät hieman aggressiivisen kuivattamisen tuloksena].

Tässä valmistuu herkullinen nuotiolounas!

Kun kävelimme seuraavaan pisteeseen, lauantain yöpaikalle Jänisniemeen, [vaelluksenjohtaja] Mikko suunisti kun ei luottanut enää taitoihimme. Juuri ennen kun saavuimme Jänisniemeen, Sofia ja Benkku liittyivät seuraamme. Päästyämme perille Jänisniemen kiintolaavulle Sofia ja pojat keräsivät maasta keppejä nuotiota varten, koska laavulla ei ollut valmiita polttopuita. Sofia ompeli Jonen [aggressiivisen kuivatuksen vahingoittamat] kengät. Teimme nuotiolla päivälliseksi pasta-aterian. Nukkumaanmenoajan tultua sovimme kipinämikkovuorot [toim. huom. joiden takia tosiasiallinen nukkumaanmenoaika viivästyi n. neljä tuntia], joten yöllä oli todella lämmin vaikka ulkolämpötila oli melkein pakkasen puolella.

Jänisniemessä piti kerätä puita koko yöksi...

Lämmön karkaamisen estämiseksi on asennettu ns. lämmönheijastusseinä, eli Värmereflekterare™ joka heijastaa kaiken lämmön laavuun.

Sunnuntaiaamulla herättyämme söimme ja pakkasimme varusteemme ja suuntasimme taas kohti Urjaa, missä tarkoitus oli syödä sunnuntain lounas. Vähän Jänisniemestä edettyämme Sofia lähti autolla kotiin. Poikkesimme suunnitelmasta ja teimmekin lounaan jo Kattilajärven nuotiopaikalla, koska ensimmäisenä iltana huomasimme ettei Urjassa ollut juuri polttopuita. Urjaan saavuttuamme tapasimme ensimmäisenä iltana tapaamamme espoolaiset partiolaiskaverimme.

Kuvan ottaneen herätessä kipinävuoroonsa klo 4 aamulla tulipesässä oli varsinainen roihu...

Urjasta lähdettyämme pojat jäivät [ohjeistuksen vastaisesti] kiipeilemään kallioille. Matkalla Urjasta takaisin Solvallan parkkipaikalle pojat kolistelivat kanistereilla kuin sotarummuilla, joten kuulimme heidät jo kaukaa. Matka Urjasta takaisin autolle tuntui todella nopealta, ja pojat oikaisivat TAAS! Autolle saavuttuamme joimme kokista ja lastasimme peräkärryyn varusteemme. Täytimme palautelomakkeet ja lähdimme autolla Inkooseen Mikon Nissanilla. Matka oli todella väsynyt.

Voittajafiilis!

teksti: Jone Hauskaviita ja Sofia Holmström

toimitus: Iiro "Ige" Auvinen

kuvat: Ige ja Mikko Lehto