Muistelmia kevätretkeltä

Perjantaina 19.4. kerääntyi kolollemme 20 innokasta partiolaista valmiina Inkoon Samoilijoiden tämänvuotiseen Makkara’13 kevätretkeen. Kun autot oli pakattu täyteen, lähdettiin kohti viikonlopun retkikohdetta, Björnvikiä. Perinteinen leiripaikkamme oli osittain vielä lumen saarrossa, mutta kaikkien auttaessa selvittiin lopulta kaikkine retkivarusteinemme perille asti. Puolijoukkueteltan noustessa ja nuotion syttyessä osa vuoli jo makkaratikkujaan iltapalaa varten. Edessä oli vielä kipinävuorojen jako ja kaminan sytytys. Iltasadun saattelemana itse kukin kävi unten maille ja odottelemaan omaa kipinävuoroaan.

Lauantaiaamuna herättiin enemmän tai vähemmän pirteänä ja aamiaisella kuunneltiinkin tarinoita kipinävuoroista sekä esiteltiin retken yllätystehtävä; aina kattilan kolistessa koko retkiporukan tuli kerääntyä ympyrään sekä uintiliikkeitä tehden kulkea ympyrää ja laulaa ”Zuiba duiba, osaatsä uida, pysytsä pinnalla?” Aina kun tässä onnistuttiin, koitti karkkipussikierros. Aamupäivällä sudenpennut harjoittelivat laavunpystytystä ja tarpojat kokeilivat eksymistä. Johtajan perässä he kävelivät silmät sidottuina metsään, jonka jälkeen pohdittiin sitä, miten toimia kun eksyy metsään sekä yritettiin selvitä takaisin leiriin. Pian koittikin jo lounasaika, jolloin sudenpennut kokkasivat suunnittelemansa aterian, eli spagettia ja lihapullia. Lounaan jälkeen tarpojat pääsivät tositoimiin toteuttaessaan oman luontorastiratansa sudenpennuille. Rasteilta löytyi pantomiimitehtäviä, kim-leikkiä, lintujen tunnistusta sekä eläinten ja jälkien yhdistämistä. Sudenpentujen mielestä kivointa radassa oli kim-rasti, lintujen tunnistus ja se, että sai liikkua paikasta toiseen.
Nuotiolla (kuva Mia Fast)


Päivällisen jälkeen ruvettiin jo valmistelemaan iltanuotiota. Sulava järven jää, vuolemiseen houkuttelevat kepit sekä lähimetsä pitivät lapset liikkeellä. Johtajat sen sijaan innostuivat hankkimaan nuotiopaikalle uudet istumapenkit vanhasta kelopuusta. Lettujen valmistuessa muurikalla aloitimme iltaohjelman laulujen ja huutojen lomassa. Sudenpentujen tanssiesityksen sekä tarpojien sketsien jälkeen myös johtajat pistivät itsensä likoon dramatisoimalla luetun tarinan. Tiina, Ossi ja Sami esittivät hirveä, mikroa ja metsästäjää ja kommellukset tapahtuivat minkäs muun kuin hyllyvän suon (Mia) ympärillä. Päivän naurut saatiin naurettua, jonka jälkeen olikin lettujen aika. Iltaohjelman jälkeen saimme vielä kipinämikkovuorot sovittua ja iltapuuhien jälkeen yksi kerrallaan lapset kömpivät makuupusseihin. Iltasatu jäi tällä kertaa väliin, sillä kello kymmeneltä oli koko teltta jo hiljaisuuden vallassa, oli tainnut olla aktiivinen päivä!

Sunnuntaina tarpojat pääsivät vielä suunnistamaan yhdessä. Suunnistusretkellä löysimme monta hiidenkiveä, jyrkänteen, hienoja mäntyjä sekä ennen kaikkea aurinkoisia kallioita. Vilahtipa yksi rusakkokin talviturkissaan. Samaan aikaan sudenpennut tekivät omaa esterataa, joka heidän tuli lopuksi suorittaa. Lounaan jälkeen koitti leirin purku ja kun kaikki tavarat oli saatu kuljetettua metsän läpi parkkipaikalle, odottivatkin siellä jo vanhemmat valmiina kuulemaan viikonlopun tapahtumista. Viimeisen sisaruspiirin ja tarpojien Makkara’13 merkkien jakamisen jälkeen pakkauduttiin takaisin autoihin ja hyvästeltiin Björnvik. Takana oli upea retki hienoissa maisemissa, tarkkaavaisimmat saattoivat kuulla sudenpentujen puheista lausahduksia ”Tullaanhan tänne uudestaan?”.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Partio alkaa taas elokuussa!

Leirivehkeiden pakkaus 101

Kevään ensiseikkailut Kopparnäsissä